Tutkivaa journalismia tarvitaan enemmän kuin koskaan

Henni AaltonenMinä

Sain seurata tämän hetkisen harjoittelupaikkani ansiosta 9.11 ensi-iltansa saavan Vieressä -näytelmän harjoituksia. Esitys käsittelee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä – suoraan, mutta lokeroimatta, koskettavasti, mutta hervotonta huumoria väliin annostellen.

Hemmetin taiteilijan vapaus. Teatterin avulla on monella tapaa mutkattomampaa käydä kiinni yhteiskunnallisiin asioihin. Näytelmää on aikaa valmistella, usein ainakin muutamia kuukausia. Taiteen kautta asioita on mahdollisuus ilmaista ronskisti, luomalla vaikkapa poliitikoista karrikoituja hahmoja. Teatterin tarkoitus ei ole tuottaa suuria voittoja (tai korjatkaa jos joku teatteri on pörssiyhtiö).

Journalismissa sen sijaan pitää tuottaa ajankohtaista tietoa usein nopeassa aikataulussa. Kolumneja ja muita objektiivisia tekstejä lukuunottamatta käsiteltävään aiheeseen liittyvistä omista mielipiteistä ja tunteista on pyrittävä irtautumaan. Asiaa tulee tarkastella monilta puolilta, ja eri osapuolille olisi hyvä antaa ääni. Kaupallinen media on kaupallisten lakien alla.

Onneksi journalistillakin on omat keinonsa käsitellä laajoja aiheita ja päästä pintaa syvemmälle. Yksi parhaista keinoista on tutkiva journalismi. Huolellisesti tehtynä sen jos minkä avulla voidaan käsitellä yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Eli niitä, joiden tulisi olla journalismin ydintä.

Tutkivaan journalismiin tulisi panostaa enemmän kuin koskaan. Tietoa on huimaavan paljon ja suurin osa siitä on roskaa. Yritykset ja poliitikot ovat tarkkoja maineestaan – jos jotain negatiivista tulee julki, se myös leviää kulovalkean tavoin.

Tutkivan journalismi on hyvä lääke päästä pinnallista tai mitäänsanomatonta tiedonvälitystä pidemmälle. Sen avulla on mahdollista selvittää monimutkaisen maailmamme syy- ja seuraussuhteita sekä saattaa vastuuseen esimerkiksi vallan väärinkäyttäjiä tai ympäristörikoksiin syyllistyviä yrityksiä.

Intohimoa tutkiva journalismi kuitenkin vaatii. Sitä haluaisin nähdä journalisteilta, itseni mukaan lukien. Intohimoa parantaa maailmaa ja tuoda julki asioita, joita on tärkeä tuoda julki.

Lainaan tässä kohtaa Voiman vastaavan päätoimittaja, tutkivan journalistin Jari Hanskan sanoja: ”kivahan se on jos on kivaa”.

Niin. Onhan se kivaa ja helppoa kirjoittaa asiat siten kuin ne pressissä sanottiin tai siten kuin yrityksen edustaja ne ilmaisi. Kiva se on kirjoittaa kolumneja julkisten kulkuneuvojen ilmastoinnista niin ei ainakaan suututa ketään. Puhumattakaan kuinka kivaa on keksiä draaman- tai viihteenhakuinen otsikko, niin oikeastaan itse juttu voi olla mitä tahansa.

Uskon, että juuri se kiva ja samalla helppo jos mikä tappaa journalismin.

Onneksi tutkivan journalismin saralla on kiinnostavaa pöhinää. Esimerkiksi yllä mainittu Jari Hanska sekä ohjaaja Susanna Kuparinen yhdistivät voimavaransa, ja tuloksena syntyivät Ryhmäteatterin satiiriset Eduskunta-esitykset, joista toinen sai Tutkivan journalismin Lumilapiopalkinnon. Teatterille ei siis välttämättä tarvitse olla kateellinen, vaan sen ja journalismin parhaat puolet voi yhdistää.

Hanska ja Kuparinen tutkivat näytelmää varten puoli vuotta täyspäiväisesti politiikan kulisseja. Ennen kaikkea tutkiva journalismi tarvitsee aikaa. Siksi on vaikea uskoa erään mediatalon edustajan lehdistötilaisuudessa sanomaa ”tutkiva journalismi voi paremmin kuin koskaan”, kun samaan aikaan kyseisessä mediatalossa vähennetään sankoin joukoin väkeä ja laadukas ajankohtaisohjelma lopetetaan. Toivottavasti olen väärässä.

Next Post

Previous Post

© 2017 Toimittajaosuuskunta Kursiivi

Theme by Anders Norén